Eurooppa tarvitsee ehdottomasti lisää investointeja kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Kuinka se voi vauhdittaa investointeja luopumatta verotuksen kestävyydestä?

Ensi viikolla Euroopan komission on rajattava ympyrä ja tehtävä vaikea päätös, kun sen on arvioitava, jatkavatko euroalueen jäsenvaltiot kasvua edistäviä talousuudistuksia ja kunnioittaakseen finanssisääntöjä, joista he itse äänestivät. Voi olla suloinen houkutus osoittaa taukoa aiemmalle politiikalle ottamalla liian lempeä kanta niiden, jotka eivät ilmeisesti ole noudattaneet sitoumuksiaan, kuten Ranskan ja Italian, kanssa.

Tosiasia, että kumpikaan maa ei ole tehostanut työmarkkinoiden tai yritysympäristön rakenneuudistuksia vastaamaan EU: n perusteltuja suosituksia. Lisäksi viimeisimpiä lukuja tarkasteltaessa on vaikea kuvitella, että Italia täyttää velkakriteerin, koska sen velka tosiasiallisesti kasvaa, mikä tarkoittaa, että se olisi loogisesti asetettava takaisin liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn. Se olisi jopa kohtuullista kaikille, koska velkakriteeri on todennäköisesti liian kova, jotta Italia täyttää kirjeen nykyisen “matalan alijäämän” alla.

Samaan aikaan Ranska ei ole tehnyt muuta kuin osaa komission ja Ranskan hallituksen välillä kaksi vuotta sitten sovitusta työ- ja tuotemarkkinoiden rakenneuudistuksesta, mikä oli edellytys verokorjauksen jatkamiselle kahdella vuodella. Se oli testitapaus, ja takautuvasti se oli selvästi sopimusta à la Normandiasta: vain toinen osapuoli oli sitoutunut!

Jotkut ovat huolissaan vakavasta poliittisesta takaiskusta, jos komissio noudattaa sääntöjä ja ehdottaa sakkoja yhdelle tai kahdelle näistä maista. Ja kukaan ei tiedä, äänestäisivätkö Renzin ja Hollanden toverit Euroopan parlamentissa Juncker-komissiota vastaan, jos se haluaa pysyä kentällä.

Mutta uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen vesittämisellä olisi korkea hinta. Yksinkertaisesti sen sääntöjen laiminlyönti vahingoittaisi euroalueen talouspolitiikan uskottavuutta ja heikentäisi sen julkisen talouden kestävyyttä, joka on ollut välttämätöntä vakauttamiselle ja edelleen hauralle elpymiselle Euroopassa.

Verotussäännöt eivät ole turhaan. Jos jatkuva korkea julkisen talouden alijäämä ja kasvava julkinen velka olisivat resepti nopeaan talouskasvuun, niin Ranska ja Italia olisivat Euroopan mestarit kentällä. Japani olisi maailman ensimmäinen taloudellinen voima ja Suomi Pohjoismaiden kasvun mestari. Mutta näin ei tietenkään ole. Näillä mailla on yhteistä ollut jatkuva haluttomuus rakenneuudistuksiin.

On kuitenkin parempi tapa yhdistää kestävä investointien lisääminen vaarantamatta julkisen talouden kestävyyttä. Eurooppa voi lisätä investointeja hankkimalla runsaasti ja käyttämätöntä yksityistä pääomaa Euroopan unionin sijoitusrahaston kautta, jolla on julkinen takuu ja verovapautus rahaston tuottavista tuloista, kuten keskusliberaalinen ALDE-ryhmä on ehdottanut. Tämä ylittää selvästi sen, mitä kuulee komission suunnitelmista, ja on mentävä, jotta voidaan korvata 700 miljardin euron investointivaje Euroopassa.

Lisäksi jäsenvaltiot takaisivat rahaston lainakapasiteetin. Niiden olisi varmistettava alhaiset jälleenrahoituskustannukset ja hyvät luotto-olosuhteet etenkin pk-yrityksille samalla vähentämällä luottoriskiä ja lisäämällä sijoitusaktiivisuutta. EIP: n lainanotto EU: n tasolla on verotuksellisesti neutraalia jäsenvaltioille, ja se auttaisi keräämään paljon korkeampaa pääomaa kuin koskaan voisi tehdä joustavuuden avulla vakaus- ja kasvusopimuksessa. Joten ei todellakaan ole tarvetta vesittää sopimusta ja tappaa EU: n talouden hallinto.

On selvää, että sijoitussuunnitelman olisi liityttävä uuteen pyrkimykseen vähentää byrokratiaa, jatkaa kasvua rajojemme ulkopuolella vapaakaupan avulla, toteuttaa palvelujen yhtenäismarkkinat, rakentaa EU: n energiamarkkinat ja nopeuttaa digitaalisia yhtenäismarkkinoita. Tarvitsemme parempaa liiketoimintaympäristöä ja vahvempaa kysyntää yrityksille sijoitustoiminnalle ja samoin kuin eläkerahastoille ja muille institutionaalisille ja yksityisille sijoittajille rahoituksen tarjoamiseksi.

Samaan aikaan jäsenvaltioiden ei pitäisi luoda lisää julkista velkaa eikä romuttaa vakaus- ja kasvusopimusta, koska se olisi haitallista kestävälle kasvulle. Siksi tarvitaan kasvua edistävää ehdollisuutta: Euroopan investointirahaston tulisi rahoittaa vain sellaisten jäsenvaltioiden hankkeita, jotka tehostavat rakenneuudistuksia ja joiden budjettisuunnitelmat komissio on hyväksynyt. Tämä on tapa yhdistää kestävään kasvuun tarvittavat investoinnit kasvuun ja kestävään julkiseen talouteen.

Ja mikäli komissiota huolestuttaa Ranskan poliittinen takaisku, jos se pysyy lujana: Sopimuksen missään kohdassa ei ole kirjoitettu, että sääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon olisi oltava enintään 5 miljardia euroa (0,2% suhteessa BKT: hen). Sen sijaan se voisi olla symbolinen, esimerkiksi yksi euro, jotta Ranskalle annettaisiin mahdollisuus esimerkiksi kuuteen kuukauteen